Lapin-matkalle lähtevä, perinneturkiksista kiinnostunut tai vanhan poronnahkapeskin perinyt joutuu usein miettimään, mitä voi pukea päälleen ja mitä ei. Saamenpuku ja lapinpuku sekoitetaan arkipuheessa helposti keskenään, vaikka ne tarkoittavat eri asioita, ja juuri tämä ero ratkaisee, onko asu kunnioittava vai loukkaava. Tässä artikkelissa käydään läpi, missä raja kulkee, mitä poronnahkatuotteita voi käyttää huoletta ja miten perinneturkiksen voi ostaa niin, ettei siitä tule kenellekään mielipahaa.
Saamenpuku ja lapinpuku eivät ole sama asia
Saamenpuku, pohjoissaameksi gákti, on saamelaisten oma kansallispuku. Suomessa on kolme saamelaisryhmää: pohjoissaamelaiset, inarinsaamelaiset ja koltansaamelaiset. Jokaisella ryhmällä on oma puvustonsa, ja niiden sisälläkin puvut vaihtelevat alueittain.
Lapinpuku taas on suomalaisen matkailun ja naamiaiskauppojen käyttämä termi. Sillä tarkoitetaan usein sinistä tai punaista asua, jossa on keltaisia ja punaisia nauhoja ja jonka kanssa käytetään neljän tuulen lakin jäljitelmää. Tällainen asu ei kuulu kenenkään perinteeseen. Se on saamenpuvun karikatyyri, ja siksi saamelaiset ovat arvostelleet sitä vuosikymmenten ajan.
Erossa on kyse muustakin kuin sanavalinnasta. Kun ohjelmapalvelun opas pukeutuu jäljitelmäasuun ja esittää ”lappalaista”, turisti saa väärän kuvan elävästä alkuperäiskansasta. Saamelaiskäräjät hyväksyi vuonna 2018 eettisesti kestävän saamelaismatkailun periaatteet, joissa tällainen jäljittely mainitaan suoraan ongelmana.
Mitä saamenpuku kertoo kantajastaan
Saamenpuku on muuta kuin juhla-asu. Värit, nauhojen asettelu, kauluksen malli ja vyön yksityiskohdat kertovat, mistä suvusta ja miltä alueelta kantaja on. Tietyissä perinteissä puvusta voi päätellä myös siviilisäädyn. Saamelaiselle puku on vähän kuin henkilöllisyystodistus.
Siksi ulkopuolisen pukeutuminen gáktiin tuntuu monesta saamelaisesta samalta kuin jos joku esiintyisi väärällä nimellä. Puvun ompelee yleensä perheenjäsen tai saamelainen käsityöläinen, duojár, ja ompeleminen vaatii tietoa siitä, kenelle puku tehdään.
Puvun turkisosat ovat perinteisesti poroa. Peski eli poronnahkaturkki ommellaan vasannahoista karva ulospäin, ja nutukkaat tehdään poron koipinahasta. Kenkäheinää käytetään vielä talvella eristeenä. Näistä osista kerrotaan tarkemmin artikkelissa saamelaisen pukuperinteen turkisosista.
Myytti: poronnahka on kielletty muilta kuin saamelaisilta
Tämä väärinkäsitys on yleinen, ja se saa osan ostajista välttelemään kaikkia porotuotteita turhaan. Poronnahka on pohjoisen arkimateriaali, jota myös suomalaiset poronhoitajat ovat käyttäneet satoja vuosia. Poronnahkatossut, porontalja, poronkoipinahkaiset rukkaset ja poronnahkainen turkislakki ovat käyttötuotteita, joissa ei viitata saamenpukuun.
Kysymys ei siis ole materiaalista vaan muodosta ja symboliikasta. Jos tuote matkii saamenpuvun kuoseja, nauhoja tai tunnistettavia leikkauksia, se on eri asia kuin pelkistetty poronnahkainen lapanen. Rajatapauksiakin on. Nutukkaat ovat alun perin saamelaista käsityötä, mutta niitä ovat käyttäneet myös Lapin suomalaiset. Niitä voi käyttää kunnioittavasti, kunhan tekijä ja alkuperä ovat tiedossa.
Eettisestä näkökulmasta poronnahka on lihantuotannon sivutuote, eikä sitä tuoteta turkistarhoilla. Siksi Saga Furs -sertifikaatti tai Welfur-ohjelmat eivät koske sitä. Turkiksia kokonaan välttävälle sekään ei riitä perusteeksi, ja tällöin vaihtoehtona ovat villa- ja ekoturkisasusteet ilman pukuviittauksia.
Yleisimmät virheet perinneturkista hankittaessa
Ensimmäinen virhe on ostaa matkamuistomyymälästä ”aito lapinpuku” uskoen, että se tukee saamelaiskulttuuria. Naamiaisliikkeiden jäljitelmäasut maksavat tyypillisesti 30-80 €, eikä niiden hinnasta päädy mitään saamelaisille tekijöille.
Toinen virhe on perityn saamenpuvun tai sen osan käyttäminen ilman, että tietää sen taustan. Kuolinpesistä löytyy välillä peskejä tai lakkeja, jotka on joskus saatu lahjaksi tai ostettu. Kokenut asiantuntija selvittää ensin, onko kyseessä saamelaisen ompelema puvun osa vai yleinen poronnahkavaate. Saamenpuvun osan kohdalla kunnioittavin ratkaisu on usein ottaa yhteyttä saamelaisyhteisöön tai Siidaan Inarissa ja kysyä neuvoa.
Kolmas virhe on uskoa myyjän sanaa ”saamelaistyö” ilman todisteita. Aidoissa saamelaisissa käsitöissä voi olla Sámi Duodji -merkki, jolla Saamelaisneuvosto merkitsee saamelaisten tekemiä käsitöitä. Merkin puuttuminen ei automaattisesti tarkoita väärennöstä, sillä kaikki tekijät eivät sitä käytä. Silloin kannattaa kysyä tekijän nimi ja kotipaikka. Muista alkuperätiedoista kerrotaan artikkelissa turkisten alkuperämerkinnöistä.
Näin ostat poronnahkatuotteen kunnioittavasti
Ammattilainen lähtee liikkeelle käyttötarkoituksesta eikä ulkonäöstä. Pakkasta kestävä lakki tai lapaset Rovaniemen tai Ivalon talveen on eri hankinta kuin juhla-asu. Seuraava järjestys toimii useimmissa tilanteissa:
1. Mieti, tarvitsetko käyttövaatteen vai haluatko perinteeseen liittyvän esineen.
2. Valitse tuote, jossa ei jäljitellä saamenpuvun kuoseja, nauhoja tai neljän tuulen lakkia.
3. Kysy tekijän nimi, materiaalin alkuperä ja onko kyse saamelaisesta käsityöstä.
4. Jos tuote on saamelaistyötä, osta se suoraan tekijältä tai saamelaisten omasta myyntikanavasta.
5. Pyydä huolto-ohjeet, sillä poronnahka vaatii kuivaa ja viileää säilytystä.
Hinnat vaihtelevat paljon. Teollisesti valmistetut poronnahkatossut maksavat yleensä 40-120 €, ja käsin tehdyt nutukkaat ovat satojen eurojen hankinta. Käsin ommeltu peski voi maksaa tuhansia euroja, koska yhteen turkkiin tarvitaan useita vasannahkoja ja kymmeniä työtunteja. Lisää ostamisesta kerrotaan artikkelissa perinteisten turkisten ostokäytännöistä.
UKK
Saako ei-saamelainen käyttää saamenpukua?
Pääsääntöisesti ei. Saamelaiskäräjien linjauksen mukaan puku kuuluu saamelaisille. Poikkeuksena pidetään tilanteita, joissa saamelainen perheenjäsen on itse ommellut tai antanut puvun esimerkiksi puolisolle. Silloinkin käyttöyhteydestä sovitaan yhteisön sisällä.
Onko poronnahkatossujen tai -lapasten käyttäminen kulttuurista omimista?
Ei ole, jos tuotteessa ei jäljitellä saamenpuvun symboliikkaa. Poronnahka on pohjoisen yleinen materiaali, ja pelkistetyt käyttötuotteet eivät viittaa kenenkään identiteettiin.
Mitä teen perimälleni saamenpuvun osalle?
Selvitä ensin esineen alkuperä. Saamelaismuseo Siida ja saamelaisyhdistykset voivat auttaa tunnistamaan esineen, ja joskus kunnioittavin ratkaisu on palauttaa se alkuperäiselle yhteisölle tai suvulle.
Kunnioitus alkaa kysymisestä
Raja ei kulje materiaalissa vaan merkityksessä. Poronnahkainen lakki, peski ilman pukuviittauksia tai käsin tehdyt rukkaset sopivat kenelle tahansa, joka tarvitsee lämmintä vaatetta pohjoisen talveen. Saamenpuku taas on elävän kansan tunnus, eikä se ole puvustoa matkailuohjelmiin tai naamiaisiin.
Epävarmassa tilanteessa kysy tekijältä, myyjältä tai saamelaisyhteisöltä. Ostamalla suoraan saamelaisilta käsityöläisiltä tuet perinnettä tavalla, josta on oikeasti hyötyä.