Turkistakin lyhentäminen on yksi yleisimmistä töistä, joita turkisompelimoon tuodaan, kun perintönä saatu tai vintage-liikkeestä ostettu takki on hyvä mutta mittasuhteiltaan väärä. Nilkkoihin ulottuva 1980-luvun minkkiturkki tai liian pitkähihainen kettuturkki on harvoin syy luopua vaatteesta. Hyvin tehty muokkaus voi pidentää takin käyttöikää 10-20 vuodella. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä lyhentäminen ja hihojen muokkaus käytännössä vaativat, paljonko ne maksavat ja milloin muokkausta ei kannata tehdä lainkaan.
Miksi turkistakin lyhentäminen eroaa kangastakin lyhentämisestä
Kangastakin helma käännetään ja ommellaan. Turkiksessa tämä ei onnistu, koska nahkaa ei voi taittaa kaksinkertaiseksi ilman, että karvapuolelle tulee paksu ja kova reuna. Turkisompelija leikkaa ylimääräisen pituuden pois nahkapuolelta terävällä veitsellä, ei saksilla. Sakset katkaisisivat karvat ja jättäisivät helmaan näkyvän, töksähtävän linjan.
Toinen ero on takin rakenne. Monessa vanhassa minkkiturkissa on käytetty niin sanottua pidennystekniikkaa (engl. let-out), jossa jokainen nahka on leikattu kapeiksi vinoiksi suikaleiksi ja ommeltu uudelleen pitkäksi kaistaleeksi olalta helmaan. Tällainen takki näyttää yhtenäiseltä, pystysuoralta raidoitukselta. Kun sitä lyhennetään, katkaistaan jokainen kaistale, eikä tulos näy päältä päin, jos ompelija tietää mitä tekee.
Ketun ja supikoiran kohdalla tilanne on toinen. Pitkäkarvaiset nahat ommellaan usein kokonaisina, joten helman lyhentäminen voi katkaista nahan kohdasta, jossa karvan väri tai tiheys muuttuu. Kokenut ompelija katsoo ensin, missä nahkojen rajat kulkevat, ja ehdottaa pituutta niiden mukaan.
Lyhentäminen käytännössä – työvaiheet ompelimossa
Ammattilainen aloittaa sovituksella. Asiakas pukee takin ylleen niillä vaatteilla ja kengillä, joiden kanssa takkia aiotaan käyttää, ja uusi helmalinja merkitään nuppineuloilla. Vasta tämän jälkeen vuori irrotetaan ja nahkapuoli tarkistetaan.
Työ etenee yleensä näin:
1. Vuori ja mahdollinen välivuori irrotetaan helman ja halkioiden alueelta.
2. Nahan kunto testataan venyttämällä varovasti, sillä kuiva nahka repeää ompeleen vierestä.
3. Uusi helmalinja piirretään nahkapuolelle ja ylimäärä leikataan veitsellä.
4. Helmaan ommellaan tukinauha ja reuna viimeistellään, halkiot siirretään tarvittaessa ylemmäs.
5. Vuori lyhennetään ja kiinnitetään takaisin niin, että se jää noin 1-2 cm helman yläpuolelle.
Turkistakin lyhentäminen maksaa Suomessa tyypillisesti 150-400 €, riippuen materiaalista, halkioista ja vuorin työläydestä. Hinta nousee, jos helmassa on taskut, jotka pitää siirtää, tai jos takki on vino- tai A-linjainen ja helman leveys täytyy tasata uudelleen. Työaika on 1-3 viikkoa. Syys-marraskuussa jonot ovat pisimmät, joten muokkaus kannattaa tuoda ompelimoon keväällä tai kesällä.
Poisleikattua kaistaletta ei kannata heittää pois. Siitä voi teettää turkislakin reunuksen, kauluksen tai lapasten kämmenselän, ja sävy sopii takkiin täydellisesti.
Hihojen lyhentäminen, kaventaminen ja levennys
Hihojen muokkaus on usein vaikeampaa kuin helman. Yleinen myytti on, että hihat lyhennetään aina suusta samalla tavalla kuin villakangastakissa. Jos hihansuussa on käännetty turkisresori, erikoiskuvio tai nappikiinnitys, ompelija saattaa lyhentää hihaa yläpäästä, eli irrottaa hihan kädenteestä ja leikata pituuden olan puolelta. Tällöin hihansuun yksityiskohdat säilyvät koskemattomina.
Hihojen lyhentäminen maksaa yleensä 80-200 €. Yläpään kautta tehty työ on kalliimpaa, koska hiha pitää irrottaa ja kiinnittää uudelleen niin, että kädentie istuu.
Kaventaminen onnistuu useimmiten hyvin. Leveät 1980-luvun lepakkohihat voidaan muokata kapeammiksi, mikä tekee takista heti nykyaikaisemman. Levennys on hankalampaa, koska siihen tarvitaan lisänahkaa. Jos takista on aiemmin lyhennetty helmaa, sieltä saatu kaistale voi riittää. Muuten sopivan sävyistä minkkiä tai kettua joudutaan etsimään, eikä vanhaa, haalistunutta väriä ole aina mahdollista saada täsmälleen samaksi.
Laajemmat muutokset, kuten pitkien hihojen muuttaminen 3/4-hihoiksi tai hihattomaksi liiviksi, kuuluvat jo kokonaisvaltaisempaan uudistukseen. Niistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa vanhan turkin uudistaminen modernimpaan tyyliin.
Milloin muokkausta ei kannata tehdä
Kaikki takit eivät kestä leikkaamista. Jos nahka rapisee taiteltaessa tai karvaa irtoaa tupoittain harjattaessa, nahka on kuivunut. Tällaisessa takissa uusi sauma repeää usein ensimmäisen talven aikana, ja muokkaukseen käytetyt 200-400 € menevät hukkaan.
Kokenut turkisompelija sanoo tämän rehellisesti jo vastaanotossa. Joskus on järkevämpää teettää ensin perusteellinen huolto tai koko takin entisöinti ompelimolla ja vasta sitten miettiä mittasuhteita. Myös lammasnahka- ja karkaatakeissa nahkapuoli on itse pinta, joten jokainen sauma näkyy. Niiden lyhentäminen on mahdollista, mutta tulos riippuu paljon siitä, onko helmassa alun perin ollut viimeistelty reuna, joka pitää kopioida.
Rajatapaus on hyvin kallis takki, esimerkiksi soopeli. Sen pituuden muuttaminen pienentää jälleenmyyntiarvoa, jos alkuperäinen malli on tunnistettava. Jos takkia aikoo joskus myydä, lyhentäminen kannattaa harkita kahdesti.
Yleisimmät virheet hihojen ja helman muokkauksessa
Ensimmäinen virhe on sovittaa takkia ohuen paidan päällä. Talvella alla on villapaita, ja liian tarkasti mitoitetut hihat jäävät silloin lyhyiksi. Hihansuun pitäisi peittää ranne myös silloin, kun kädet ovat ojennettuina eteen.
Toinen virhe on lyhentää liikaa kerralla. Turkista ei voi pidentää takaisin ilman lisänahkaa, joten 5 cm liian lyhyeksi leikattu helma on pysyvä ratkaisu. Monet ompelijat suosittelevat lyhentämään mieluummin 2-3 cm varovaisemmin ja tarkistamaan tuloksen.
Kolmas virhe on teettää työ yleisompelimossa, joka korjaa lähinnä farkkuja ja mekkoja. Turkiksen käsittely vaatii erityisen turkisompelukoneen, oikeanlaisen veitsen ja kokemusta karvan suunnasta. Ennen kuin takin jättää liikkeeseen, kannattaa kysyä, kuinka monta turkkia ompelimossa on lyhennetty viime vuosina.
Muokkaus kestävänä valintana
Turkis jakaa mielipiteitä Suomessa. Osa kuluttajista pitää eläinperäistä turkista hyväksyttävänä perinteisenä materiaalina, varsinkin jos alkuperä on jäljitettävissä esimerkiksi Saga Furs -sertifikaatin kautta. Toiset eivät halua käyttää turkista lainkaan ja valitsevat keinoturkiksen. Monet näistä näkökulmista hyväksyvät kuitenkin jo olemassa olevan vaatteen käytön ja korjaamisen.
Vanhan takin muokkaaminen ei lisää turkistuotantoa, ja se pitää vaatteen poissa kaatopaikalta vuosikymmeniä. Tästä syystä vintage- ja kierrätysturkisten muokkaukset ovat lisääntyneet ompelimoissa Helsingistä Rovaniemelle. Ihmiset käyttävät vanhempiensa tai isovanhempiensa takkeja, kunhan ne vain istuvat nykyiseen vartaloon ja tyyliin.
UKK
Paljonko turkistakin lyhentäminen maksaa?
Helman lyhentäminen maksaa tyypillisesti 150-400 € ja hihojen lyhentäminen 80-200 €. Hintaan vaikuttavat materiaali, halkiot, taskut ja se, lyhennetäänkö hihat suusta vai olan puolelta.
Voiko lyhennetyn turkistakin pidentää myöhemmin?
Vain lisänahan avulla. Jos poisleikattu kaistale on tallessa, ompelija voi käyttää sitä, mutta sauma näkyy usein enemmän kuin alkuperäisessä takissa.
Kuinka kauan muokkaus kestää?
Yleensä 1-3 viikkoa. Syksyllä ennen pakkasia jonot pitenevät, joten keväällä tai kesällä tuotu takki valmistuu nopeammin ja voidaan usein siirtää suoraan kylmäsäilytykseen.
Yhteenveto ompelimoon menijälle
Hyvä turkistakin lyhentäminen alkaa rehellisestä arviosta nahan kunnosta ja huolellisesta sovituksesta oikeiden vaatteiden kanssa. Lyhennä ennemmin vähän kuin liikaa, pyydä poisleikattu pala itsellesi ja anna ompelijan päättää, lyhennetäänkö hihat suusta vai olan puolelta. Jos olet vielä epävarma takin mittasuhteista, artikkeli turkistakin valinta – materiaali, malli ja istuvuus auttaa hahmottamaan, millainen pituus ja hihan malli sopivat juuri sinun vartaloosi.