Kylmänä aamuna bussipysäkillä sen huomaa nopeasti: sormet kohmettuvat ensin, vaikka takki olisi kuinka lämmin. Kun valitset turkishanskoja, ensimmäinen kysymys on, tarvitsetko sormikkaat vai kintaat, ja vasta sen jälkeen kannattaa miettiä materiaalia ja hintaa. Tässä artikkelissa käydään läpi mallien erot, turkisten ja nahkojen ominaisuudet, oikean koon valinta sekä yleisimmät virheet, joita ostajat tekevät.
Sormikkaat vai kintaat – lämpö ratkaisee
Kintaat ovat aina lämpimämmät kuin samasta materiaalista tehdyt sormikkaat. Syy on yksinkertainen. Kintaassa sormet lämmittävät toisiaan, ja lämpöä hukkaava pinta-ala on pienempi.
Kaupunkikäytössä Helsingissä tai Turussa nahkaiset sormikkaat riittävät yleensä noin –10 asteeseen asti, varsinkin jos niissä on kunnon vuori. Kun pakkanen laskee –15 ja –20 asteen välille, kintaat alkavat olla perusteltu valinta. Pohjois-Suomessa, Rovaniemellä tai Kuusamossa, jossa –30 astetta ei ole harvinaista, kokeneet ulkoilijat käyttävät rukkasia, joiden sisällä on erillinen villakinnas.
Sormikkaat voittavat, kun kädellä pitää tehdä jotain tarkkaa. Autolla ajaminen, avainten kaivaminen ja puhelimen käyttö onnistuvat niillä ilman riisumista. Moni ratkaiseekin asian ostamalla kaksi paria: ohuet sormikkaat syksyyn ja kevääseen, lämpimät kintaat kovimpiin pakkasiin.
Turkishanskat materiaaleittain
Turkishanska ei ole yksi tuote, vaan useita eri rakenteita. Yleisin malli on nahkahanska, jossa on turkisreunus ranteessa. Toinen tyyppi on lampaantaljasta tehty hanska, jossa villa on sisäpuolella ja nahka ulkona. Kolmas on kokonaan turkiksella päällystetty kinnas, jossa sisällä on vuori ja kämmenosa usein nahkaa kulutuksen kestämiseksi.
Lammasnahka ja karitsa ovat perustason valintoja, mutta lämpimiä. Lampaantaljasormikkaat maksavat tavallisesti 70–150 €, ja ne sopivat arkeen, koska kestävät kovaakin käyttöä. Karitsannahka on ohuempaa ja pehmeämpää, joten siitä saa istuvammat sormikkaat.
Kani on keskitason turkis, jota käytetään sekä vuorena että reunuksena. Kanivuorisissa nahkasormikkaissa hinta on tyypillisesti 60–120 €. Kani on kevyt ja lämmin, mutta karvat irtoavat helpommin kuin kestävämmissä turkiksissa, eikä se kestä hankausta.
Kettu ja minkki ovat premium-luokkaa. Kettureunuksiset hanskat maksavat 120–250 € ja minkkiset 150–350 €. Kettu on näyttävä ja pitkäkarvainen, kun taas minkki on lyhyempää ja kestävää, joten sitä näkee myös kämmenpuolella. Kokenut myyjä katsoo ensin, onko turkis ommeltu reunukseen kunnolla vai pelkästään liimattu – liimattu reunus irtoaa usein jo ensimmäisenä talvena.
Peurannahka ja poro ovat pohjoismaisia perinnemateriaaleja. Peurannahka pysyy pehmeänä kastumisen jälkeenkin, mikä tekee siitä erinomaisen hanskamateriaalin. Aiheesta kerrotaan enemmän artikkelissa peurannahka ja sen käyttö perinteisissä asusteissa. Poronnahkarukkaset ovat Lapissa edelleen käytössä juuri siksi, että ne kestävät kovaa pakkasta ja märkää lunta.
Laajempi vertailu lämpimistä kinnasmateriaaleista löytyy artikkelista turkislapaset ja niiden materiaalit kylmiin talviin.
Myytti: turkisreunus pitää käden lämpimänä
Yleinen oletus on, että ranteen kettu- tai minkkireunus tekee hanskasta lämpimän. Todellisuudessa reunus on lähinnä koriste, vaikka se estääkin hieman tuulta pääsemästä hihansuusta sisään. Lämpö tulee vuorista ja istuvuudesta.
Nahkasormikas, jossa on kashmir- tai villavuori, on lämpimämpi kuin silkkivuorinen hanska, vaikka jälkimmäisessä olisi komea kettureunus. Ostaessa kannattaa siis kääntää hanska nurin tai tunnustella sormenpäitä – vuorin paksuus kertoo enemmän kuin reunus.
Oikea koko ja istuvuus
Hanskojen koot ilmoitetaan usein numeroina 6,5–10. Numero vastaa kämmenen ympärysmittaa tuumina rystysten kohdalta ilman peukaloa mitattuna. Naisten koot ovat tavallisesti 6,5–7,5 ja miesten 8,5–9,5.
Ammattilainen neuvoo sovittamaan nahkasormikkaat hieman tiukoiksi, koska nappanahka venyy käytössä noin puoli kokoa. Tämä neuvo ei kuitenkaan päde lampaantaljaan tai paksuvuorisiin kintaisiin. Niissä liian tiukka koko puristaa eristeen kokoon, ja lämmöneristys heikkenee selvästi.
Kintaissa tarvitaan liikkumavaraa. Sormien pitää mahtua heilumaan, ja ranneosan tulee ulottua takin hihan alle. Jos kintaat ovat lyhyet, pakkanen pääsee ranteeseen joka kerta, kun kättä nostaa.
Yleisimmät virheet hanskojen valinnassa ja hoidossa
Samat virheet toistuvat vuodesta toiseen, ja useimmat niistä lyhentävät hanskojen käyttöikää vuosilla.
- Kuivaus patterilla tai saunassa. Nahka kovettuu ja halkeilee, ja turkiksen nahkapuoli voi kutistua. Märät hanskat kuivataan huoneenlämmössä, sormet muotoon painettuina.
- Sormikkaat kovaan pakkaseen. Hienot nappasormikkaat eivät riitä –25 asteen pakkaseen, vaikka hinta olisi 200 €.
- Kesäsäilytys muovipussissa. Nahka ei hengitä, ja kosteus voi aiheuttaa hometta. Kangaspussi viileässä kaapissa on parempi valinta.
- Liian iso koko ”varmuuden vuoksi”. Väljä sormikas on kömpelö eikä lämmitä yhtään paremmin.
Kosketusnäyttösormilla varustettuja hanskoja kannattaa myös testata jo liikkeessä, sillä ominaisuuden toimivuus vaihtelee paljon.
Eettiset näkökulmat ja vaihtoehdot
Suomi on ollut pitkään merkittävä turkisten tuottajamaa, ja Vantaalla toimiva Saga Furs on yksi maailman suurimmista turkishuutokaupoista. Samalla turkikset jakavat kuluttajien mielipiteitä. Eläinoikeusjärjestöt vastustavat turkistarhausta, ja useat muotitalot ovat luopuneet turkiksista 2010- ja 2020-luvuilla.
Turkista harkitseva ostaja voi kysyä alkuperästä ja sertifikaateista, kuten Saga Furs -sertifikaatista tai IFF:n Furmark-merkinnästä, joka perustuu muun muassa WelFur-hyvinvointiarviointeihin. Lisätietoa löytyy artikkelista eettinen turkiskauppa – sertifikaatit ja jäljitettävyys. Lammas-, peura- ja poronnahka ovat usein lihantuotannon sivutuotteita, mikä on joillekin ostajille ratkaiseva peruste.
Keinoturkisreunuksia tehdään akryylistä, modakryylistä ja polyesteristä, ja ne ovat edullisia, usein 30–70 €. Keinoturkis ei kuitenkaan eristä yhtä hyvin kuin aito turkis, eikä se kestä hankausta yhtä kauan. Vintage-hanskat ja kierrätysturkiksesta ommellut kintaat ovat kolmas vaihtoehto. Turkisompelimot tekevät kintaita myös vanhan turkistakin paloista, ja hinta on tyypillisesti 80–180 €.
UKK
Kumpi on lämpimämpi, turkishanskat vai villalapaset?
Lampaantaljasta tai turkisvuorisesta nahasta tehdyt kintaat ovat tuulisella säällä lämpimämmät kuin pelkät villalapaset, koska nahka pysäyttää tuulen. Kovimmissa pakkasissa paras yhdistelmä on villakinnas nahkarukkasen sisällä.
Voiko turkishanskoja pestä pesukoneessa?
Ei voi. Nahka- ja turkishanskat puhdistetaan harjaamalla ja tarvittaessa kostealla liinalla. Pahasti likaantuneet hanskat kannattaa viedä nahka- ja turkispesuun erikoisliikkeeseen, jossa hinta on yleensä 20–40 € paria kohden.
Kuinka kauan laadukkaat turkishanskat kestävät?
Hyvin hoidetut lampaantalja- tai peurannahkahanskat kestävät 5–10 talvea. Kanivuori kuluu nopeammin, usein 2–4 talvessa, kun taas minkki- ja kettureunukset kestävät vuosia, jos niitä ei kuivata lämmönlähteen päällä.
Näin valitset oikeat hanskat
Aloita käyttötarkoituksesta. Kaupunkiin ja autoiluun sopivat vuoritetut nahkasormikkaat, pohjoisen pakkasiin ja pitkiin ulkoiluihin kintaat tai rukkaset. Valitse materiaali kestävyyden ja budjetin mukaan: lammas ja peura arkeen, kani edulliseksi vuoriksi, minkki ja kettu kun ulkonäkö on yhtä tärkeä kuin lämpö.
Tarkista vuori, saumat ja koko ennen maksamista, ja kuivaa hanskat aina huoneenlämmössä. Sama asia pätee kaikkiin hanskoihin: huolellisesti valitut ja hoidetut hanskat kestävät pitkään.