Turkisten harjaus ja päivittäinen kotihoito ratkaisevat pitkälti sen, kuinka kauan turkistakki tai muu turkisvaate säilyy kiiltävänä ja pehmeänä vuodesta toiseen. Monelle turkiksen omistajalle harjaus jää satunnaiseksi, vaikka juuri säännöllinen ja oikealla tekniikalla tehty hoito on halvin ja tehokkain tapa pidentää turkiksen käyttöikää.
Miksi turkis tarvitsee säännöllistä harjausta
Turkiksen karvapeite koostuu pohjavillasta ja peitinkarvoista, jotka pyrkivät käytössä takertumaan yhteen. Kun takki roikkuu kaapissa viikkoja ilman harjausta, karvat alkavat mennä solmuun erityisesti kauluksen, hihansuiden ja taskujen reunoilla, joissa kitka on suurinta.
Säännöllinen harjaus pitää karvapeitteen ilmavana ja palauttaa luonnollisen kiillon. Se myös poistaa pölyä ja hilsettä, jotka muuten kertyvät karvan tyveen ja voivat ajan myötä heikentää nahkaa.
Oikea harjaustekniikka eri turkismateriaaleille
Kaikkia turkiksia ei harjata samalla tavalla, sillä karvan pituus ja rakenne vaihtelevat materiaalin mukaan. Yleisohjeena karvaa harjataan aina kasvusuuntaan, kevyin ja pitkin vedoin, ei koskaan voimalla hankaamalla.
Minkki on lyhytkarvainen ja tiivis, joten sitä riittää harjata pehmeällä turkisharjalla tai jopa käsin taputellen. Kettu, hopeakettu ja sinikettu ovat pitkäkarvaisia ja herkempiä takkuuntumaan, joten niille sopii harvapiikkinen turkiskampa, jolla avataan solmut varovasti karvan kärjestä juureen edeten. Kettuturkin hoidosta eri vuodenaikoina kerrotaan tarkemmin artikkelissa kettuturkin ominaisuudet ja sen hoito kausittain.
Supikoira ja pitkäkarvainen kani hyötyvät samasta varovaisesta kampauksesta, kun taas lammasnahka ja karkaa vaativat usein enemmän nahan puolen hoitoa kuin karvan harjausta. Poroturkis on jäykempää ja karkeampaa, joten sitä ei kannata harjata liian aggressiivisesti, ettei karva irtoa turhaan.
Yleinen virhe: harjataan liian harvoin tai liian rajusti
Yleinen myytti on, että turkista pitäisi harjata mahdollisimman usein ja voimakkaasti, jotta se pysyy hyväkuntoisena. Todellisuudessa liian tiheä tai kova harjaus voi kuluttaa karvaa ja irrottaa sitä turhaan, erityisesti jos harja on liian jäykkä materiaaliin nähden.
Toinen yleinen virhe on harjata turkis vasta silloin, kun solmut ovat jo muodostuneet syviksi. Tällöin karvaa joudutaan vetämään enemmän, mikä rasittaa sekä karvaa että nahkaa. Kevyt, muutaman minuutin harjaus kerran viikossa on useimmiten riittävä ja nahkaystävällisempi rutiini kuin harva mutta raju käsittely.
Päivittäinen ja viikoittainen hoitorutiini
Päivittäiseen käyttöön riittää yksinkertainen rutiini, joka ei vie paljon aikaa mutta pitää turkiksen kunnossa pitkäjänteisesti.
Käytön jälkeen: ravistele takki kevyesti ja anna sen tuulettua ripustimessa ennen kaappiin vientiä, jotta kosteus ja hajut haihtuvat.
Viikoittain: harjaa karva kasvusuuntaan pehmeällä turkisharjalla tai -kammalla, keskittyen erityisesti kauluksen ja hihansuiden alueille.
Kuukausittain: tarkista nahan kunto valoa vasten, ettei siihen ole tullut kuivumista tai halkeamia, ja tuuleta takki ulkoilmassa varjoisassa paikassa.
Turkista ei koskaan kannata harjata märkänä, sillä kostea karva venyy ja voi katketa herkemmin. Jos takki kastuu esimerkiksi sateessa, se annetaan ensin kuivua huoneenlämmössä lämpöpatterin ulottumattomissa ennen harjausta.
Milloin turkis kannattaa viedä ammattilaiselle
Kotihoito hoitaa suurimman osan turkiksen päivittäisestä ylläpidosta, mutta osa toimenpiteistä kuuluu ammattilaiselle. Jos karvassa on syviä, vuosikausien aikana muodostuneita takkuja, nahka on kuivunut tai turkiksessa näkyy koinsyöntiä, kannattaa kääntyä turkisompelimon puoleen.
Vanhemman turkistakin kohdalla ammattilainen osaa arvioida, riittääkö perushoito vai tarvitaanko laajempaa käsittelyä. Aiheesta kerrotaan lisää artikkelissa vanhan turkistakin entisöinti ompelimolla, joka avaa mitä ompelimossa tehtävä entisöintityö käytännössä sisältää.
Kesäaikaan turkis kannattaa lisäksi viedä kylmäsäilytykseen, sillä lämpö ja kosteus rasittavat sekä karvaa että nahkaa enemmän kuin talvella. Käytäntöä ja sen hyötyjä käsitellään artikkelissa turkisten kylmäsäilytys kesän ajaksi.
UKK – yleisimmät kysymykset turkisten hoidosta
Kuinka usein turkis pitäisi harjata?
Useimmille turkislaaduille riittää kevyt harjaus noin kerran viikossa, minkin kaltaisille lyhytkarvaisille laaduille harvemminkin. Tärkeämpää kuin tiheys on se, että harjaus tehdään aina varovasti karvan kasvusuuntaan.
Voiko turkista harjata tavallisella vaateharjalla?
Tavallinen vaateharja on yleensä liian jäykkä turkikselle ja voi vahingoittaa karvaa. Parempi vaihtoehto on pehmeä turkisharja tai harvapiikkinen turkiskampa, jotka on suunniteltu juuri karvan rakennetta varten.
Miksi turkis alkaa haista tunkkaiselta säilytyksessä, vaikka sitä harjataan?
Haju johtuu useimmiten liian tiiviistä tai kosteasta säilytystilasta, ei itse harjaustavasta. Turkis tarvitsee ilmavan säilytyspaikan ja mielellään kylmäsäilytyksen kesäkuukausina, jolloin lämpö ja kosteus kertyvät kaapistoihin herkimmin.
Yhteenveto
Turkisten harjaus ja päivittäinen hoito kotona eivät vaadi erikoisvälineitä, vaan lähinnä säännöllisyyttä ja oikeaa tekniikkaa materiaalin mukaan. Kevyt viikoittainen harjaus, käytön jälkeinen tuuletus ja kosteuden välttäminen pitävät niin minkki-, kettu- kuin lammasnahkaturkiksetkin hyväkuntoisina vuosia eteenpäin. Kun karva alkaa takkuuntua pysyvästi tai nahka näyttää kuivalta, kannattaa siirtyä kotihoidosta ammattilaisen arvioon, jotta turkiksen elinkaari jatkuu mahdollisimman pitkään.