Lampaannahkahanskat ovat suomalaisen talven lämpimimpiä käsineitä, mutta niiden käyttöikä riippuu pitkälti siitä, miten niitä kuivataan, puhdistetaan ja säilytetään. Tämä artikkeli on tarkoitettu sille, joka on juuri ostanut ensimmäiset lampaannahkahanskansa, ja sille, jonka vanhat hanskat ovat alkaneet kovettua, kiiltää kämmenestä tai haista. Lampaannahkahanskojen materiaalit ja hoito kotona ovat yllättävän yksinkertaisia, kun tietää, mistä nahasta käsine on tehty ja mitä se ei kestä.
Hyvin hoidetut lampaannahkahanskat kestävät aktiivikäytössä tyypillisesti 5-10 talvea. Väärin kuivatut voivat pilaantua yhdessä viikonlopussa.
Mistä lampaannahkahanskat on tehty
Sana ”lampaannahkahanska” voi tarkoittaa kolmea melko erilaista tuotetta. Ennen hoitoa kannattaa selvittää, mistä niistä on kyse.
Karvallinen lampaannahka (englanniksi shearling, ranskaksi mouton) on nahkaa, jonka villa on jätetty paikalleen. Villa jää käsineen sisäpuolelle, ja ulkopinta on joko mokkaa eli hiottua nahkaa tai pinnoitettua nahkaa. Se on vaihtoehdoista lämpimin ja sopii parhaiten -15 °C:n ja sitä kylmempiin pakkasiin esimerkiksi Rovaniemellä tai Kuusamossa.
Nappanahkahanska lammasvuorella on ohuempi ja istuu kädessä tiiviimmin. Ulkopinta on sileää karitsan- tai lampaannahkaa, ja vuori on lampaanvillaa, villaneulosta tai silkkiä. Helsingin tai Turun kaupunkiarjessa nämä ovat kätevämpiä, koska sormet liikkuvat vapaasti.
Toscana-lammas on pitkäkarvaista lampaannahkaa, jota käytetään etenkin lapasten varsissa ja reunoissa. Se näyttää hienolta mutta takkuuntuu helpommin kuin lyhytvillainen nahka.
Hinnat vaihtelevat paljon. Mokkapintaiset perus-lampaannahkalapaset maksavat noin 40-80 € ja laadukkaat karvalliset sormikkaat 80-150 €. Turkisompelimosta tilatut käsin ommellut käsineet ovat tätä kalliimpia. Sormikkaiden ja kintaiden lämpöeroja käsitellään tarkemmin artikkelissa turkishanskojen malleista.
Parkitus vaikuttaa hoitoon yhtä paljon kuin nahkalaatu. Kromiparkittu nahka kestää kosteutta paremmin. Kasviparkittu nahka on luonnollisempi valinta, mutta se tummuu ja kovettuu herkemmin kastuessaan.
Lampaannahka eettisestä näkökulmasta
Lampaannahka syntyy pääosin lihantuotannon sivutuotteena, ja siksi osa turkiksia välttävistä ostajista pitää sitä hyväksyttävänä materiaalina. Toiset eivät halua käyttää mitään eläinperäistä. Heille vaihtoehtoja ovat polyesterifleece- ja sherpavuoriset käsineet, jotka ovat kevyitä ja usein konepestäviä. Ne kuitenkin hengittävät heikommin, jolloin käden kosteus jää vuoreen ja kädet palelevat kovalla pakkasella nopeammin.
Nahan alkuperää kannattaa kysyä myyjältä. Pienet kotimaiset ompelimot pystyvät usein kertomaan, mistä nahat on hankittu ja missä ne on parkittu.
Lampaannahkahanskojen päivittäinen hoito kotona
Kokenut ompelija neuvoo ensimmäiseksi kuivauksessa, koska lähes kaikki vauriot syntyvät siinä vaiheessa. Toimiva rutiini näyttää tältä:
1. Ravista lumi pois heti sisälle tultua, ennen kuin se ehtii sulaa nahkaan.
2. Avaa ranneosa ja anna käsineiden kuivua huoneenlämmössä (18-22 °C) sormet ylöspäin tai tasaisella alustalla.
3. Älä laita käsineitä patterille, saunaan, lattialämmityksen päälle tai hiustenkuivaajan eteen.
4. Kun nahka on vielä hieman kostea, muotoile sormet ja hiero nahkaa kevyesti käsissä, jotta se pysyy notkeana.
5. Harjaa kuiva mokkapinta mokkaharjalla nukan suuntaan.
Täysin märät karvalliset käsineet kuivuvat 12-24 tunnissa. Jos käsineitä tarvitaan joka päivä, kahdet parit vuorotellen ovat järkevin ratkaisu.
Sisäpuolen villa painuu ja takkuuntuu ajan myötä erityisesti kämmenen kohdalta. Kun villaa harjaa lampaannahkaharjalla eli harvalla metalliharjalla 1-2 kertaa kuussa, se pysyy kuohkeana ja lämmittää paremmin.
Pesu, impregnointi ja hoitoaineet
Useimpia lampaannahkahanskoja ei tarvitse pestä kokonaan kertaakaan talven aikana. Mokkapinnan kiiltäväksi kulunut kämmen puhdistuu yleensä mokkakumilla ja harjalla. Pistemäiset tahrat käsitellään samalla tavalla ennen kuin harkitaan märkäpesua.
Kun pesu on välttämätöntä, käsineet pestään käsin 30-asteisessa vedessä lanoliinipitoisella villashampoolla tai lampaannahalle tarkoitetulla pesuaineella. Sileitä nappanahkahanskoja pestään perinteisesti käsissä, jolloin ne säilyttävät muotonsa. Tämä koskee kuitenkin vain käsineitä, jotka valmistaja on merkinnyt pestäviksi. Konepesuun käsineet saa laittaa vain, jos hoito-ohje sen erikseen sallii. Ohjeita isompienkin lampaannahkavaatteiden pesuun löytyy artikkelista lampaannahkavaatteiden pesusta ja huollosta.
Mokkapinta suojataan impregnointisuihkeella ennen lumikauden alkua, ja käsittely uusitaan 4-6 viikon välein. Suihketta kannattaa kokeilla ensin ranteen sisäpuolelle, koska jotkin tuotteet tummentavat vaaleaa mokkaa. Nappanahkaan levitetään ohut kerros nahkavoidetta kerran tai kaksi talven aikana. Mokkaa ei rasvata koskaan, koska rasva liimaa nukan ja jättää siihen tummia läikkiä. Eri hoitoaineita vertaillaan artikkelissa lampaannahkavaatteiden hoitoaineista.
Myytti: lampaannahka kestää märkää luonnostaan
Moni olettaa, että lampaannahka hylkii vettä, koska lammaskin pärjää sateessa. Elävän lampaan villassa on lanoliinia, mutta parkitus poistaa sitä suurimman osan. Valmiin käsineen nahkapuoli imee vettä kuin sieni ja kovettuu kuivuessaan, jos sitä ei muokkaa.
Villapuoli toimii toisin. Se lämmittää vielä kosteanakin, joten käsi ei jäädy heti, vaikka ulkopinta kastuisi. Mokkapintaiset lapaset sopivat siis hyvin pakkaskävelylle, mutta lumitöihin tai märkien lumipallojen pyörittelyyn ne eivät sovi.
Yleisimmät virheet lampaannahkahanskojen kanssa
Yleisin virhe on kuivattaa käsineet patterilla. Nahka kutistuu, kovettuu ja halkeilee sormien taitekohdista. Pahimmillaan käsine pienenee puoli kokoa yhden yön aikana, eikä vauriota saa enää kokonaan korjattua.
Toinen virhe on säilyttää käsineitä kesän yli muovipussissa. Kosteus jää pussiin, nahkaan tulee hometta ja villaan ummehtunut haju. Puuvillapussi viileässä ja kuivassa kaapissa riittää. Koit viihtyvät villassa, joten laventelipussi tai setripuupala on hyvä lisä, ja käsineet kannattaa tarkistaa kerran kesän aikana. Toisin kuin turkistakki, tavalliset lampaannahkahanskat eivät tarvitse kylmäsäilytystä. Poikkeuksia ovat arvokkaat käsineet, joissa on pitkäkarvaisia Toscana- tai kettureunuksia.
Kolmas virhe on pestä käsineet tavallisella pyykinpesuaineella ja huuhteluaineella. Pesuaine liuottaa nahasta rasvat, ja huuhteluaine painaa villan lyttyyn.
UKK
Voiko lampaannahkahanskat pestä pesukoneessa?
Vain jos valmistajan hoito-ohjeessa sanotaan niin. Silloinkin käytetään villaohjelmaa, 30 °C:n lämpötilaa ja lanoliinipitoista pesuainetta. Useimmille lampaannahkahanskoille sopivin pesutapa on varovainen käsinpesu tai pelkkä pistemäinen puhdistus.
Miksi lampaannahkahanskat kovettuivat kastumisen jälkeen?
Nahka on kuivunut liian nopeasti tai liian kuumassa, ja sen kuidut ovat jäykistyneet. Lievän kovettumisen voi usein korjata kostuttamalla nahkaa kevyesti ja taivuttelemalla sitä käsissä. Nappanahkaan voi lisäksi levittää nahkavoidetta.
Kumpi on lämpimämpi, lampaannahkalapanen vai lampaannahkasormikas?
Lapanen. Sormet lämmittävät toisiaan, ja villaa mahtuu enemmän. Sormikas sopii paremmin kaupunkiin ja autoiluun, kun taas Pohjois-Suomen pakkasilla lapanen on yleensä parempi valinta.
Hanskat kuntoon jo syksyllä
Lampaannahkahanskat kannattaa tarkistaa loka-marraskuussa ennen ensimmäisiä pakkasia. Harjaa villa, impregnoi mokkapinta ja tarkista peukalon ja sormenpäiden saumat, koska ne pettävät käsineessä ensimmäisinä. Pieni saumankorjaus turkis- tai nahkaompelimossa maksaa yleensä noin 15-40 €, mikä on selvästi vähemmän kuin uudet käsineet. Kun tämän lisäksi muistaa kuivata käsineet huoneenlämmössä eikä patterilla, samat hanskat kestävät monta talvea.