Turkishuivin sitominen ratkaisee, näyttääkö huivi asun luontevalta osalta vai päälle unohtuneelta lisäkkeeltä. Tämä artikkeli on tarkoitettu sinulle, joka olet hankkinut tai perinyt turkishuivin ja mietit, miten se kiinnitetään, mihin takkiin se sopii ja miten sitä käytetään niin, ettei nahka kärsi. Kun tekniikka on hallussa, sama huivi käy sekä villakangastakin kanssa arkena että iltapuvun päällä juhlissa.
Ensin kannattaa katsoa, millainen huivi on kyseessä. Sitomistapa riippuu lähes kokonaan huivin rakenteesta, ei pelkästä tyylistä.
Tunnista huivin rakenne ennen sitomista
Turkishuivit jaetaan karkeasti kolmeen ryhmään. Nahkapohjainen huivi on ommeltu yhtenäisistä nahoista, ja sen taustapuolella on usein vuori. Neulottu turkishuivi tehdään kapeista turkissuikaleista, jotka on neulottu tai pujotettu verkkopohjaan. Kiinnityksellä varustettu huivi taas suljetaan lenkillä, klipsillä, magneetilla tai pujotusaukolla.
Neulottu minkki- tai kanihuivi joustaa ja kestää kevyen solmun, koska sen pohjassa ei ole yhtenäistä nahkaa. Ommeltu kettu- tai minkkihuivi on eri asia. Jos nahkapohjainen huivi sidotaan tiukalle solmulle, nahka taittuu jyrkästi ja ajan myötä siihen voi tulla halkeama tai pysyvä ryppy.
Ammattilainen katsoo ensin huivin nurjan puolen. Jos siinä on vuori ja saumoja, huivia ei solmita, vaan se kiinnitetään sille tehdyllä tavalla.
Turkishuivin sitominen eri tavoilla
Pujotus lenkin läpi. Moni nahkapohjainen huivi on varustettu toisessa päässä olevalla aukolla tai lenkillä. Toinen pää pujotetaan aukosta, ja huivi asettuu kaulalle siististi ilman taitoksia. Tämä on yleisin ja nahalle hellävaraisin tapa.
Klipsi tai magneetti. Lyhyissä kaulusmaisissa huiveissa on usein piilotettu magneettisuljin tai koukku. Huivi asetetaan kaulan ympäri, ja päät kohtaavat kaulan etupuolella tai hieman sivussa. Epäsymmetrinen sijoitus näyttää modernimmalta.
Löysä kierto. Pitkä neulottu huivi kierretään kaulan ympäri kerran ja päät jätetään roikkumaan eteen eri pituisina. Huivin kuuluu laskeutua, ei puristaa.
Pariisilainen solmu. Neulottu huivi taitetaan kahtia, laitetaan kaulan ympäri ja vapaat päät pujotetaan taitoksen muodostamasta lenkistä. Tämä sopii vain neulottuihin ja joustaviin huiveihin.
Olkapuuhka eli stoola. Leveä huivi asetetaan olkapäille ja päät jätetään vapaiksi tai kiinnitetään rintakorulla vuoriin. Rintakorun neula viedään aina vuorin tai reunakaistan läpi, ei koskaan turkisnahan läpi.
Vintage-kettuhuivit, joissa on pää ja tassut, kiinnitettiin alun perin leuan klipsillä toiseen päähän. Jos tämä mekanismi on ehjä, sitä kannattaa käyttää sellaisenaan. Jos jousi on löystynyt, turkisompelija voi vaihtaa sen hinnalla, joka on yleensä 20-50 €.
Huivin sovittaminen takkiin ja asuun
Ratkaisevin asia on takin kaula-aukko. Pystykauluksinen villakangastakki ja kapea minkki- tai kanihuivi toimivat yhdessä hyvin, koska huivi täyttää kauluksen ja kaulan välisen raon. V-aukkoinen jakkutakki taas jättää tilaa leveämmälle kettuhuiville, joka voi levitä rinnalle.
Untuvatakin kanssa käytetään mieluummin lyhyttä tai neulottua huivia. Pitkäkarvainen hopeakettu tai sinikettu peittyy helposti tilavan hupun ja kauluksen alle, ja kitka latistaa karvan muutamassa viikossa.
Värin osalta luonnonsävyinen ruskea minkki sopii lähes kaikkeen kameliin, harmaaseen ja tummansiniseen. Musta takki ja hopeakettu ovat klassinen yhdistelmä. Värjätyt huivit, kuten kirkkaan punainen kani, toimivat parhaiten yksivärisen ja hillityn takin kanssa.
Mittasuhteilla on merkitystä. Lyhyelle ja hentorakenteiselle henkilölle leveä kettuhuivi voi peittää koko yläkehon, kun taas kapea neulottu minkki pidentää siluettia. Sopivia malleja on esitelty tarkemmin artikkelissa turkishuivien valinnasta arkeen ja juhlaan.
Myytti: turkishuivi on vain juhla-asuste
Turkishuivi yhdistetään yleisesti iltapukuun ja teatteri-iltaan. Käytännössä huivi on alun perin ollut pohjoisen ilmaston lämmittäjä. Neulottu kani- tai minkkihuivi farkkujen, neuleen ja villakangastakin kanssa on Helsingin tai Oulun talvessa yhtä luonteva kuin villakaulahuivi, ja se lämmittää selvästi paremmin -15 asteen pakkasella.
Tämä ei koske kaikkia huiveja. Vintage-kettuhuivi päineen ja tassuineen on edelleen vahvasti juhlaan tai tyylikkääseen kokonaisuuteen kuuluva asuste, eikä se kestä päivittäistä kitkaa olkalaukun hihnan alla.
Yleisimmät virheet turkishuivin käytössä
Ensimmäinen virhe on tiukka solmu nahkapohjaisessa huivissa. Kun huivi avataan, solmun kohdalle jää vaalea taitejälki, eikä se aina palaudu ennalleen.
Toinen virhe on hajuvesi ja hiuslakka suoraan huiviin. Alkoholipohjaiset tuotteet kuivattavat nahkaa ja voivat värjätä vaaleaa turkista. Tuoksu laitetaan ennen huivin pukemista, ja sen annetaan kuivua muutaman minuutin ajan.
Kolmas virhe on olkalaukku saman olan päällä. Hihnan hankaus kuluttaa karvaa paikallisesti, ja kettuhuiviin voi tulla kalju kohta yhden talven aikana. Laukku kannattaa kantaa kädessä tai vastakkaisella olalla.
Märkää huivia ei myöskään saa kuivattaa patterin päällä. Lumisateessa kastunut huivi ravistetaan, ripustetaan väljästi huoneenlämpöön ja harjataan vasta kuivana. Ohjeita säännölliseen hoitoon löytyy artikkelista turkisten harjauksesta ja päivittäisestä hoidosta.
Materiaali, hinta ja eettinen valinta
Hintataso vaihtelee materiaalin mukaan selvästi. Suuntaa-antavasti kanihuivi maksaa uutena noin 40-150 €, neulottu minkkihuivi 150-450 € ja kettuhuivi 200-700 € mallista riippuen. Soopelihuivit ovat luksusluokkaa, ja niiden hinnat alkavat tyypillisesti tuhannesta eurosta. Keinoturkishuiveja saa modakryylistä tai polyesterista noin 20-90 eurolla.
Keinoturkis ei kestä solmimista paremmin kuin aito turkis. Sen karva latistuu ja nyppyyntyy kitkasta, joten samat sitomisohjeet pätevät siihenkin. Vintage-huivi on vaihtoehto ostajalle, joka haluaa aidon materiaalin lisäämättä uutta tuotantoa.
Uutta aitoa turkista harkitseva voi tarkistaa, onko tuotteessa alkuperää ja eläinten hyvinvointia osoittava merkintä, kuten Saga Furs -sertifikaatti tai IFF:n Furmark. Toiset pitävät näitä riittävänä takeena, toiset taas eivät hyväksy turkistuotantoa lainkaan. Kumpikin kanta on yleinen, ja valinta jää ostajalle. Eri malleja voi vertailla turkishuivien tuotealueella.
UKK
Voiko minkkihuivin sitoa solmuun?
Neulotun minkkihuivin voi sitoa löysälle solmulle, koska siinä ei ole yhtenäistä nahkapohjaa. Ommeltua ja vuorillista minkkihuivia ei solmita, vaan se kiinnitetään lenkillä, klipsillä tai magneetilla.
Miten turkishuivi pysyy paikallaan ilman solmua?
Useimmissa huiveissa on valmiina pujotusaukko tai piilotettu magneetti. Jos kiinnitystä ei ole, turkisompelimo voi lisätä magneettisulkimen tai lenkin vuoriin, ja työ maksaa yleensä noin 20-60 €.
Sopiiko turkishuivi untuvatakin kanssa?
Sopii, kun huivi on lyhyt tai neulottu ja takin kaulus on matala. Pitkäkarvainen kettuhuivi latistuu helposti tilavan kauluksen ja hupun alla.
Viimeinen vinkki ennen ulos lähtöä
Turkishuivin sitominen onnistuu, kun tunnistat ensin huivin rakenteen: neulottu huivi kestää kevyen solmun, nahkapohjainen kiinnitetään sille tehdyllä tavalla. Valitse huivin leveys takin kaula-aukon mukaan ja suojaa karvaa laukun hihnalta ja hajuvedeltä. Katso vielä peilistä sivuprofiilisi. Jos huivi nousee korviin asti tai painaa kaulusta lyttyyn, löysää kiertoa tai vaihda kapeampaan malliin.