Turkisten ripustaminen kotona ratkaisee pitkälti sen, näyttääkö turkistakki kymmenen vuoden päästä yhä hyvältä vai onko sen olkapäissä painumat, karvassa hankaumia ja vuorissa repeämiä. Tämä artikkeli on tarkoitettu turkistakin, turkisliivin tai vanhan perintöturkiksen omistajalle, joka haluaa säilyttää vaatteen kotona oikein ja miettii, millainen naulakko, henkari ja kaappitila turkikselle sopii. Hyöty näkyy suoraan: oikein ripustettu turkis kestää käytössä vuosikymmeniä, ja huoltokäynnit ompelimolla jäävät harvemmiksi.
Miksi turkis tarvitsee eri ripustuksen kuin villakangastakki
Turkis on nahkaa, ja nahka elää. Se reagoi lämpöön, kosteuteen ja painoon toisin kuin kudottu kangas. Täyspitkä minkkiturkki painaa tyypillisesti 2-4 kg ja lammasnahkatakki jopa 3-5 kg, ja koko tämä paino lepää kahden olkapään varassa.
Kapealla henkarilla paino keskittyy pieneen kohtaan. Nahka venyy hitaasti, olkasauma rasittuu ja karva painuu litteäksi juuri siitä kohdasta, joka näkyy ensimmäisenä. Ompelimossa tämä on tuttu näky: takki, jonka olkapäissä on kaksi pientä kuoppaa, on lähes aina roikkunut vuosia rautalankahenkarissa.
Karva tarvitsee myös ilmaa. Ahtaassa kaapissa muiden vaatteiden välissä karvan kärjet hankautuvat ja katkeilevat. Erityisesti pitkäkarvainen kettuturkis, hopeakettu ja sinikettu kärsivät puristuksesta nopeasti.
Turkisten ripustaminen oikealle henkarille
Ammattilainen aloittaa aina henkarista. Hyvä turkishenkari on leveäolkainen, muotoiltu puu- tai pehmustettu henkari, jonka olkapääosa on 4-6 cm paksu ja leveys vastaa takin olkaleveyttä, naisten takeissa yleensä 42-46 cm ja miesten takeissa 46-50 cm. Tällaisen henkarin hinta on noin 10-30 €, eli murto-osa yhdenkin olkasauman korjauksesta.
Henkarin ei pidä olla liian leveä. Jos olkapääpää työntyy hihansauman yli, se venyttää hihan yläosaa ja jättää siihen pullistuman. Sopiva henkari päättyy juuri ennen olkasaumaa.
Takki ripustetaan niin, että etuosa on suorassa ja ylin nappi tai hakanen on kiinni. Silloin etukappaleet eivät valu sivuille eikä kaulus taitu. Turkiskaulus kannattaa jättää luonnolliseen asentoonsa, ei käännettynä alas tai painettuna seinää vasten.
Tilava naulakko vai vaatekaappi?
Vapaasti seisova vaatenaulakko, jossa on tukeva tanko, on monessa kodissa paras ratkaisu turkikselle. Siinä takin ympärille jää tilaa, ilma kiertää ja vaatteen voi tarkistaa yhdellä silmäyksellä. Hyvä naulakko kestää vähintään 20-30 kg kuorman ja on niin korkea, että pitkän turkin helma jää selvästi irti lattiasta. Täyspitkä takki tarvitsee käytännössä 150-170 cm vapaan ripustuskorkeuden.
Vaatekaappi toimii myös, kunhan turkikselle on varattu oma tila. Nyrkkisääntö on, että turkiksen molemmille puolille jää 5-10 cm tyhjää. Jos kaappiin mahtuu vain painamalla, tila on liian ahdas.
Eteisen seinänaulakko on se kohta, jossa standardineuvo menee usein pieleen. Koukkuun ripustaminen ripustuslenkistä on tarkoitettu lyhyeen hetkeen, esimerkiksi ravintolan naulakkoon. Viikkoja kestävä roikkuminen lenkin varassa vetää kauluksen saumaa ja voi repäistä vuorin. Eteinen on lisäksi usein vedollinen, ja ulko-ovesta tuleva kylmä ilma vuorottelee lattialämmityksen tai patterin lämmön kanssa.
Lämpötila, kosteus ja valo kotioloissa
Turkis viihtyy viileässä. Kotona hyvä säilytyslämpötila on alle 15-18 °C ja suhteellinen kosteus noin 45-55 %. Suomalaisen kerrostalon makuuhuoneen kaappi talvella on usein liian kuiva, ja kesällä lämpö nousee helposti yli 25 asteen.
Liian kuiva ilma kuivattaa nahkaa, joka alkaa ajan myötä ritistä ja haljeta. Liian kostea ilma taas altistaa homeelle ja hajuille. Kellarivarasto tai kylmä ullakko eivät siksi ole hyviä paikkoja, vaikka ne tuntuvat viileiltä.
Valo on aliarvioitu vihollinen. Suora auringonvalo hapettaa karvaa, ja vaaleat turkikset, kuten valkoinen minkki tai hopeakettu, kellastuvat jo yhden kesän ikkunan vieressä. Naulakko kannattaa sijoittaa huoneen varjoisaan nurkkaan, ei ikkunaseinälle.
Kesäksi kotisäilytys ei ole paras vaihtoehto. Turkisliikkeiden kylmähuoneissa lämpötila pidetään tyypillisesti noin 2-7 asteessa ja kosteus tasaisena, minkä vuoksi moni vie turkin toukokuussa huoltoon ja hakee sen lokakuussa. Lisää aiheesta on artikkelissa turkisten kylmäsäilytyksestä kesän ajaksi.
Myytti: muovipussi suojaa turkista parhaiten
Kemiallisesta pesulasta tuleva muovisuoja tuntuu turvalliselta, ja moni jättää turkin siihen koko kesäksi. Se on virhe. Muovi ei hengitä, joten pussiin jäänyt kosteus tiivistyy ja nahka voi alkaa homehtua tai haista ummehtuneelta jo muutamassa kuukaudessa.
Oikea suoja on puuvillainen tai muu hengittävä kangassuojapussi, joka maksaa noin 20-40 €. Se pitää pölyn ja valon poissa, mutta päästää ilman kulkemaan. Pussin pitää olla niin väljä, ettei se paina karvaa.
Toinen sitkeä uskomus koskee setripuuta. Setripalat ja laventelipussit karkottavat koiperhosia jonkin verran, mutta eivät tapa munia tai toukkia. Ne eivät korvaa säännöllistä tarkistusta ja tuuletusta.
Yleisimmät virheet turkiksen ripustamisessa
Turkisompelijan pöydälle päätyy vuodesta toiseen samoja vaurioita, jotka johtuvat lähes aina samoista syistä:
Rautalanka- tai muovihenkari. Kapea henkari painaa olkapäihin kuopat ja venyttää nahkaa pysyvästi.
Märän turkin ripustaminen patterin viereen. Lumisateessa kastunut turkis kuivuu oikein huoneenlämmössä väljällä henkarilla. Patterin tai saunan lämpö kutistaa ja kovettaa nahkan.
Turkis ahdettuna villakangastakkien väliin. Hankaus kuluttaa karvan kärjet ja taittaa pitkäkarvaisen ketun.
Hajusteet ja hiuslakka. Ne suihkutetaan usein vasta takki päällä, ja alkoholi kuivattaa nahkaa sekä jättää karvaan tahmean kerroksen.
Pienetkin rutiinit auttavat. Kevyt ravistelu ja tuuletus pari kertaa kauden aikana pitävät karvan kuohkeana, ja turkisten harjaus ja päivittäinen hoito on hyvä tuntea ennen kuin käyttää harjaa ensimmäistä kertaa.
Poikkeukset: lakit, huivit, lammasnahka ja keinoturkis
Kaikkea turkista ei ripusteta. Turkislakki säilyy parhaiten hattuhyllyllä tai pään muotoisella telineellä, ja sisään voi rypistää happovapaata silkkipaperia muodon tueksi. Turkishuivi ja kapeat kaulukset voi säilyttää laakeana laatikossa kangasliinan päällä, kunhan päälle ei pinota mitään.
Lammasnahka ja karkaa ovat raskaita, joten niille kannattaa valita järein mahdollinen puuhenkari. Lyhyt lampaannahkatakki kestää kuitenkin eteisen naulakkoa paremmin kuin minkki, koska nahka on paksumpaa.
Vintage-turkis vaatii erityistä varovaisuutta. 1970-1980-lukujen takeissa nahka on usein jo kuivahtanut, ja vanha vuori voi repeillä pelkästä omasta painostaan. Näissä takeissa pehmustettu henkari ja tilava naulakko ovat lähes välttämättömiä.
Keinoturkis, kuten modakryyli- tai akryyliturkis, ei kärsi kosteudesta samalla tavalla kuin nahka, mutta sen nukka painuu ja huopuu puristuksessa. Väljä ripustus kannattaa siis myös ekoturkiksen omistajalle, vaikka materiaalivalinta olisi tehty eettisistä syistä aidon turkiksen sijaan.
UKK
Voiko turkistakin ripustaa eteisen naulakkoon koukusta?
Lyhyeksi ajaksi kyllä, esimerkiksi päivän ajaksi kotiin tullessa. Pidempään säilytykseen koukku ja ripustuslenkki rasittavat kauluksen saumaa, joten takki kannattaa siirtää leveälle henkarille tilavaan naulakkoon tai kaappiin.
Kuinka paljon tilaa turkis tarvitsee vaatekaapissa?
Turkiksen molemmille puolille pitäisi jäädä 5-10 cm tyhjää tilaa, ja pitkän takin helman on oltava irti kaapin pohjasta. Jos takkia joutuu painamaan muiden vaatteiden väliin, tila on liian ahdas.
Millainen henkari sopii turkistakille?
Muotoiltu puu- tai pehmustettu henkari, jonka olkaosa on 4-6 cm paksu ja leveys vastaa takin olkaleveyttä. Rautalanka- ja ohuet muovihenkarit jättävät olkapäihin pysyviä painumia.
Viimeinen tarkistus ennen kauden loppua
Kun talvi kääntyy kevääseen, käy turkki läpi ennen kuin ripustat sen pidemmäksi aikaa. Tarkista vuori, napit ja taskujen suut, tyhjennä taskut ja anna takin tuulettua vuorokausi varjossa. Jos karvassa näkyy kuluneita kohtia tai saumat ovat auenneet, korjaus on halvempaa nyt kuin syksyllä.
Pitkäkarvaisilla turkiksilla kausittainen hoito on vielä tärkeämpää, ja siitä kerrotaan tarkemmin artikkelissa kettuturkin ominaisuuksista ja hoidosta kausittain. Leveä henkari, viileä ja varjoisa paikka sekä tilaa ympärillä riittävät useimmiten pitämään turkin kunnossa vuosikymmeniä.