Vanha turkislakki löytyy usein vintiltä isoäidin jäämistöstä, ja moni miettii kannattaako sitä edes yrittää pelastaa. Turkislakin entisöinti perheen muistona on täysin mahdollista, kunhan tietää mitä ompelimo tarkistaa ennen töihin ryhtymistä ja mitä vaurioita ei enää voi korjata.
Miksi vanha turkislakki kannattaa säilyttää
Perheen turkislakki ei ole pelkkä vaate. Se kantaa mukanaan tarinan – kenties isän 1960-luvulla ostaman kettuturkislakin tai mummon lapinlakin, joka on kulkenut suvussa kolme sukupolvea.
Monessa pohjoisen perheessä turkislakki liittyy suoraan lapinlakin perinneturkis-historiaan Suomessa. Näitä lakkeja tehtiin alun perin puhtaasti käytännön syistä: pakkasella korvat ja niska tarvitsivat kunnon suojan, ja turkis oli ainoa materiaali joka toimi -30 asteen pakkasessa ilman että se muuttui jäykäksi tai läpäisi tuulen.
Nykyään moni haluaa entisöidä perheen lakin sen tunnearvon vuoksi, ei niinkään käyttötarkoituksen. Se on ihan validi syy – mutta se vaikuttaa myös siihen, miten paljon entisöintiin kannattaa investoida.
Ensimmäinen tarkistus – onko nahka vielä elossa
Kokenut turkisompelija katsoo ensin nahkapuolen, ei karvapuolta. Karva voi näyttää kuluneelta mutta olla täysin korjattavissa, kun taas nahka voi pettää yllättäen vaikka päällisesti lakki näyttäisi hyväkuntoiselta.
Nahka testataan yleensä taivuttamalla lakin reunaa varovasti. Jos nahka rusahtaa tai siihen ilmestyy pieniä halkeamia, kyseessä on todennäköisesti kuivuminen tai niin sanottu ”nahan palaminen” – tila jossa proteiinirakenne on hajonnut väärän säilytyksen tai kosteusvaihteluiden takia. Tätä ei voi enää pelastaa rasvaamalla tai kosteuttamalla, ja tällöin lakin runko joudutaan usein uusimaan kokonaan, vaikka alkuperäinen turkis säilytettäisiinkin päällismateriaalina.
Jos nahka taipuu joustavasti eikä halkeile, tilanne on hyvä. Silloin puhutaan tyypillisesti pintakunnostuksesta: karvan puhdistuksesta, muotoilusta ja mahdollisesta vuorin uusimisesta.
Yleisimmät virheet kotikonstien yrittämisessä
Moni yrittää ensin itse, ja se on ymmärrettävää – ompelimokäynti maksaa. Kolme virhettä toistuu kuitenkin säännöllisesti:
Liian aggressiivinen harjaus. Kova metalliharja tai liian tiukka harjaus repii karvan tyvestä irti, erityisesti jos karva on jo valmiiksi ohentunut iän myötä. Turkisten harjauksessa ja päivittäisessä hoidossa käytetään aina pehmeää, tähän tarkoitukseen valmistettua harjaa, ei koiran- tai vaatteenharjaa.
Kotipesu vedellä tai pesuaineella. Turkis ei siedä vesipesua kuten lampaannahka- tai nappavaatteet. Vesi turvottaa nahan, joka kuivuessaan kutistuu ja jäykistyy pysyvästi. Tämä on peruuttamaton vaurio.
Säilytys muovipussissa tai kuivassa lämmössä. Moni pakkaa perinnelakin muovipussiin ”pölyltä suojaan” ja unohtaa sen vintille kesäksi. Muovi ei hengitä, ja lämpö kiihdyttää nahan kuivumista. Oikea kesäsäilytys tapahtuu viileässä, ja monilla turkisliikkeillä on tarjolla erillinen kylmäsäilytyspalvelu kesän ajaksi, joka pidentää turkiksen käyttöikää huomattavasti.
Mitä ompelimo tekee entisöinnissä käytännössä
Ompelimossa työ etenee yleensä muutamassa vaiheessa. Ensin lakki puretaan osittain, jotta vuori ja runko nähdään sisältä päin – usein juuri sisäpuolen sauma tai vanha täyte kertoo eniten iästä ja kunnosta.
Karva puhdistetaan kuivapuhdistusmenetelmällä, joka ei käytä vettä vaan hienoa, imukykyistä ainetta joka poistaa rasvan ja pölyn karvan seasta. Tämän jälkeen karva höyrytetään varovasti muotoonsa – tekniikka joka vastaa vanhan turkistakin entisöinnissä käytettyä muotoilua, vaikka lakissa työ on pienimuotoisempaa.
Jos alkuperäinen väri on haalistunut esimerkiksi auringonvalosta, ompelimo voi ehdottaa kevyttä turkisvärjäystä. Tätä ei kuitenkaan tehdä automaattisesti, sillä värjäys on aina kompromissi – se peittää haalistumaa mutta voi hieman muuttaa karvan pintarakennetta. Moni asiakas päättää jättää haalistuman näkyviin, koska se kertoo osan lakin tarinasta.
Vuori uusitaan lähes aina, koska alkuperäinen vuorikangas on tavallisesti 40–60 vuoden iässä repeytynyt ompeleista tai kellastunut. Uusi vuori valitaan usein alkuperäistä muistuttavasta materiaalista, jotta lakki säilyttää tunnun.
Hinta-arvio ja mitä siihen vaikuttaa
Yksinkertainen puhdistus ja muotoilu maksaa tyypillisesti 40–90 euroa. Jos mukaan tulee vuorin uusiminen, hinta nousee 90–160 euron haarukkaan. Laajempi korjaus, jossa nahkarunkoa paikataan tai osa karvasta uusitaan, voi maksaa 150–300 euroa riippuen materiaalista – kettu- ja soopelilakit ovat kalliimpia korjata kuin kani- tai supikoiraturkiksesta tehdyt, koska harvinaisempaa materiaalia on vaikeampi löytää täsmäävänä paikkana.
Mittatilausturkin hinnoittelusta tuttu periaate pätee osittain myös entisöintiin: työtunnit ja materiaalin harvinaisuus ratkaisevat, ei pelkkä lakin koko. Kokenut ompelija antaa yleensä arvion jo ensimmäisellä käynnillä, kun lakki on nähty ja tunnusteltu.
Yleinen väärinkäsitys entisöinnistä
Moni luulee, että vanha turkislakki pitää joko hylätä kokonaan tai palauttaa täysin alkuperäiseen kuntoonsa. Kumpikaan ei ole totta. Ompelimot tekevät jatkuvasti niin sanottua osittaista entisöintiä, jossa tavoitteena ei ole täydellisyys vaan käyttökuntoinen, siisti lopputulos joka kunnioittaa alkuperäistä.
Toinen yleinen myytti on, että vanha turkis olisi automaattisesti heikompilaatuista kuin uusi. Todellisuudessa 1960–1980-luvuilla valmistetut turkislakit tehtiin usein paksummasta ja tiheämmästä nahasta kuin monet nykyiset massatuotannon tuotteet, koska ne oli suunniteltu kestämään vuosikymmeniä eikä muutamaa talvea.
UKK – usein kysyttyä turkislakin entisöinnistä
Voiko turkislakin entisöidä, jos karva on paikoin täysin kulunut pois?
Kyllä, mutta silloin puhutaan laajemmasta korjauksesta. Ompelimo voi paikata kuluneen kohdan samantyyppisellä turkiksella, joka haetaan joko varastosta tai toisesta käytöstä poistetusta vaatteesta. Täysin identtistä sävyä ei aina löydy, joten paikka voi erottua lähietäisyydeltä.
Kannattaako lakin entisöinti, jos sitä ei enää käytä vaan säilyttää muistona?
Kyllä kannattaa, jos tavoitteena on pysäyttää lisävaurioituminen. Ilman kunnollista puhdistusta ja säilytystä nahka jatkaa kuivumistaan vitriinissäkin, ja muutaman vuoden kuluttua korjaus voi olla enää mahdotonta.
Onko keinoturkisversio parempi vaihtoehto vanhan lakin uusimiseen kuin aidon turkiksen korjaus?
Jos kyse on nimenomaan perheen muistoesineestä, keinoturkis ei korvaa alkuperäistä – tunnearvo on juuri siinä materiaalissa. Uusiin, käyttöä varten hankittaviin lakkeihin keinoturkis ja moderni keinoturkismateriaali sen sijaan sopii hyvin, sillä nykyiset modakryyli- ja akryyliturkikset jäljittelevät aitoa turkista lähes erehdyttävästi.
Yhteenveto – kannattaako entisöintiin ryhtyä
Vanhan turkislakin entisöinti kannattaa lähes aina, jos nahka on vielä joustava eikä halkeile. Suurin riski ei ole itse entisöintityö vaan se, mitä lakille on tehty ennen ompelimoon viemistä – väärä pesu, kova harjaus tai huono säilytys aiheuttavat useammin peruuttamattoman vaurion kuin ikä itsessään.
Kun perheen lakki viedään ammattilaiselle ajoissa, kustannus jää yleensä maltilliseksi ja lopputulos on sellainen, että lakkia voi taas käyttää tai säilyttää turvallisesti seuraavalle sukupolvelle.